Äitimaan tytär

Tuulen tunnen ihollani,
se luokseni kantaa tuoksut maan.
Minä kerran pukeuduin,
niin kuin Kalevalan Aino,
kietouduin puhtaaseen pellavaan.
Nyt yhä jalkojeni alta kesäisin,
taittuu ruoho maan.
Aika kulkee ylitseni,
maaäidin tytär, hän olen yhä vieläkin.
Niin monin kasvoin täällä
elämää synnytin.
Yhtä suurta unta, on tämä
koko suuri luomakunta.
Suomen talvet täynnä lunta,
pumpulia, kylmää pehmeää.
Joskus sydämen myös peittää jää.
Äitimaan sylissä keinun niin kuin
lapsi pienoinen, tunnen maailman
tuoksut tuhannet.
Minä kuulen äänesi pikkuveli,
me vasta äsken lapsia oltiin,
ja yhdessä kuljettiin.