Rakkaus

Kiihkeitä kuiskauksia auringon laskun
aikaan, minkä kiihko vierelläsi sai aikaan.

Olen läsnä joka ainoalla solulla.
Eksyin syliisi, tällä pimeällä polulla.
Sinä laskeudut vierelleni,
huulillasi minut kuorit, avaat simpukan.
Aika yhtyy toiseen taikaan,
meteori myrskyn  sait maan aikaan.
Kuulen korvissani Saturnuksen 
renkaiden ääniä, kuun kuiskauksia.

Kehojemme keinuvista kaarista
syntyy alkuräjähdys, kuulen
mustien aukkojen huumaavan tuoksun.
Ihollani, ihosi karpaloiden juoksun.

Myskiä, ja vettä, alkumeren eritettä.
Rakkaus, se on huutoa, ja himoa,
hetken päästä iholla taas ikävä.
Mustasukkaisuutta pelkoa,
loppumaton draama, näytelmä.