Minulle riittää pieni taivas,
punainen tupa, ja
perunamaa.
Mies joka lapion
varteen
salaa nojaa taas.
Minä kirjoitan
näitä,
runoja, ja
pakinoita.
Sanoja silmukoin,
lauseita lauseen
jälkeen.
Riimejä riippuu
jopa
pyykkinarulla,
leijuvat tuulessa
kilpaa
puhtaiden vaatteiden
kanssa.
Puhallan sammuvaan
hiileen,
potkaisen nuotion
reunaa
reunustavaan
tiileen.
Avaa ovi minun
maailmaani,
täällä on tilaa
yhdelle
tietylle ihmiselle.
Miehelle
mieleiselle,
otatko kahvia, tai
viiniä?
Tavallista arkea, ei
mitään
liian fiiniä. Osaan
olla
kiltti, julma tai
karkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti