Köyhän naisen ropo

Vahvoilla sanoilla, ei tanssi
mitättömät kliseet.
Ne vaivalloisesti vain
aivoistani pakenevat.
Paha maailma, vaivat
palkitsee. Edessäni näen
miehen niin pahan,
joka lipevästi kumartaa edessä
suuren rahan.
Minä arvottoman armopalan
nöyrästi maailman rattaiden
väliin estän putoamasta.
Kumarrun nostamaan kolikon, 
köyhän
naisen lantin.

Maallisilla ihmisillä ei
säälin tunnetta riitä
niille nälkäisille lapsille.
Mistä tuli, minne meni hän,
joka sai kaikille leivän riittävän.
Minä tänään täällä näännyn
edessä raadannan. Sillä saan
pienen palan, leivän hikisen.