Elämä ei ole tarkoitettu elettävän
niin, että mies ja nainen
erossa toisistaan uhraavat omiaan,
alla saman Jumalanmaan.
Panttilainaamot ovat täynnä
sieluja, vailla omistajaa.
Niin moneen soppaan,
joukkohurmoksella meidät hämmennetään.
Nyt tänään on sunnuntai, sanoja
riimejä sointuja pyörittelen.
Katkeruutta sanoissani, niitä
piilota, en sanottuja sanojani syö.
Kuka sen aloittaa, naisten
järjettömän alistamisen.
En ole pala kylkiluuta
miehenvihaisen, olen nainen
oman itsensä alamainen. Minua ei
voi vangita säkein Koraanin
taikka Raamatun loitsuilla saada
mudassa konttaamaan.
Ei löydy elämän sisältä, prinssiä,
ei prinsessaa,
sadut ne elämänteille meille
kirjoitetaan, hiukan lohduttamaan.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti