Aina tuoppini on puolillaan syntymähumalaa.
Sisälläni kannan sitä varmuutta omaa uskoa, Jumalaa.
Puolueeton sitä sisälläni omatuntoni hokee,
yhä aina uudestaan. Kestänyt elämässäni olen
kymmenet marraskuut. Ryyppyseura perjantainen
jälleen kokoontuu, vesilasi minulle vain antakaa.
Keskiyönjälkeen porukalla kotiin kantakaa.
Minä pöydällä taas tanssin, pelasin sen pasianssin.
Sain ystävät ympärilläni viihtymään,
minä nauroin aina jälkeen vitsien kliseisten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti