Oranpyörä käyntiin jää, enkä pyörivästä liikkeestä
pääse pois.
Tämä elämä minut muusiksi hakkaa, rastit täyttävät
almanakkaa.
Aikuisuus, se on labyrintti sokkelo aina eksyksissä,
vaikka saapuu päivä uus.
Olen nainen Mannerheimin, olla puolueeton, siinä meille
tärkein johtotähti on.
Nyt vain kylmä on, ja taivas aivan tähdetön. Mietin
missä kaikki ne taivaan tähdet on.
Vapisen, palelen, sinulla olisi niin suuri lämmin
syli,
sinne tahtoisin, jos voisin hetken levähtää. Kuka
tämän oranpyörän voisi hetkiseksi pysäyttää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti