Keskustelen kanssa itseni,
tunnen itseni niin vanhaksi.
Joskus olo on kuin liikaa
puhalletun ilmapallon.
Aikamatkat ne sisälläni teen kallon.
Päivät viikoiksi kuin helminauhaksi
pujotetaan, vuodet seuraavat toisiaan.
Rakkautta en löydä mistään, vaikka
sitä toisille liikaa tuhlaan.
Kuka nostaa ylös voisi runoilijan
itsesääliin langenneen.
Sunnuntait haikeinta on elämässä,
sinistä bluesia sitä kannan sisälläni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti