Minulla on naamakirjassa ystävänäni
se lapsuuteeni sankari. Hänen aseena
vain kamera, ja lapinluonto on.
Maailman paras lastenhoitaja,
se on aikuisen muistoissa, kuin
jollekin karatessa mustavyö.
Aika ei aina kaikkia muistoja elävältä syö.
Silti ne vuodet elämän, meitä täällä
piiskaa, ruoskalla joskus kasvoille lyö.
Silloin muistot Revontulista lämmittävät ,mielessäni
lapin valoisatyöt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti