Tahdon surustani irti päästää

Mistä on tehty naiset pienet, surulliset myrkyn nielleet?

Käsissäsi oli ihmiskunnantulevaisuus,

sinä tuuleen päästit karkaamaan sen.

Nyt minä yöllä istun yksin, sylissäni on

märkyys vuotavien kyynelten.

Mikä tarkoitus kaikella on,

ihmisyys sisältämme kaiken rakkauden

pois karkottaa. Yön pimeys, se

vain sisälläni melankolista molliasteikkoa soittaa.

Olen niin kuin leija narussa narsistin,

puuhun kiinnitarttunut, särjetty ryppyinen

järjensuunnan elämästäni kadotin.

Oi kuinka kaunis oli joskus maa,

nyt sotkuisia leijannaruja jostain irrotetaan.

Miksi miljardit ihmiset toisistaan

ajansylissä irtautuu. Minne matkamme päättyy

missä vaanii se paratiisin petollinen mustakyy.

Mikä tarkoitus sillä on, että meidän

on mahdoton, maailmanpahuus sieluistamme

karkottaa? 

Minne menisin, että joku kuivaisi

vuotavat kyyneleeni, ottaisi viereensä lohduttaen.

Odotan vain tässä, että aamu voisi kyyneleeni kuivattaa.

Toivon, että muistot haalenevat, tulee joku

joka tuskan, kivun läpi murtautuu.

Miksi minun sydämeni on kuin leija narsistinnarussa

vallantahdoton, maailma se on vallanmahdoton.

Tahdon surustani irti päästää, toivon että

leijani naru katkeaa, ja kyyneleeni tuuleen lentää saa.

@ tanninen satu