Sointulaan

Yö kuuta kuljettaa, niin monta alienia voi piiloutua avaruuden galaksien taa.

Me usko emme älykkääseen elämään, se meitä liikaa pelottaa.

Alla vihreän maan, on valtakunta viimeisten kadonneitten ihmisten.

Kohta saapuu lokakuu, sydämeni ympärille villasta huovutan, lohdutuksen pallon lämpimän.

Lokakuu se sisälläni saa sammuneen kekäleen suureen liekkiin

roihuavaan, jos uskallat vain siihen hiileen puhaltaa.

Päivät niin kuin varisparvi , ne sisälläni harmaana laahustaa.

Sinä voit vielä saada minut kiinni, voit ajatukseni saavuttaa.

Käsi kaipaa kättä kiinni tarttumaan, minä kuljen yksinäni Sointulaan.

Lokakuu se mollisoinnut saa sisälläni sykkimään.

Sisältäni kuuluu ääni tää, rapiseva kipsi kasvoiltani

saa sävelet mollisointujen, minä Sointulaan kuljen ontuen.