Tummanveden päällä lennetään kesäsäällä,
me levottomat sudenkorennot.
Tänään ei kukaan surua voi pyyhkiä
silmistämme pois, vaikka niin tahtoisit.
Ei tämä elämä koskaan saduksi kauniiksi muuttua vois.
Minun lasijauhoksi tuuleen lentäväksi särjettiin,
ei sitä jauhoa mikään voi enää liimata ehjäksi kiinni.
Elämä se oli vain yksi upottavasuo, minä hukuin
siihen, upposin unelmiini.
Sammui majakastani valo yönviimeinen,
kari se oli kiintotähti matkalla yönvaeltajien
viimeisten.
Suru ja tyhjä musta aava elämänmertani
vain edustaa, ei missään ole tuule virettä
joka haaksirikkoisenlaivani karilta pois irrottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti