Translate

perjantai 27. syyskuuta 2013

En tiedä olenko hereillä

Raunioiden takaa nousee taas yksinäinen
pariton kuu. Niin yksinäinen on se hän,
joka rakkautta todistaa saa niin monen ystävän.
Ympärilleen katsoo se ja aistii uuden elämän,
alla taivaankaaren valtavan. Missä olisikaan se
rouva kuu, pallonmuotoinen punahuulinen naurusuu?

Kesä olihan se äsken tässä, mutta kuihtui jo pois.
Lämmin sää, jos se täällä meillä aina olla  vois.
Silloin ei kukaan enää kuumaa teetä koskaan juoda vois.
Minä olen se kesykyyhkynen, parvessani ainut
joka en ole parillinen, nokkimisjärjestyksessä se viimeinen.

En taas tiedä olenko ollut aina hereillä,
vai meninkö joskus nukkumaan.
Se sama väsymys, sisälläni sijaa etsii, minkä jostain
muistoista eilisen, takaisin kuvasti peili eteisen.
Mieleni sen lyhytlento välissä sanojen kliseisten,
siinä onko tie , ja totuus, unelmat eilisen.
Usein yksinäisyys sisälleni kaivaa kuoppaa valtavaa.
Ystävää rinnalleen, kaipaa nainen sanallinen,
silloin kuin lihallisuus jostain vallan kahvasta osaa puristaa.
Outo hypnoottinen tuijotus, sitä kaipaa sisälläni asuva
taivas, sekä rakkauden keinuvamaa.


@ tanninen satu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto