Neiti syyskuu

Aamua väistyi jo yö, niin väsyneenä pieni sydämeni lyö.

Rakkauden ehkä päivä luokseni tuo pois mentyä yön.

Niin nainen yksinäinenkin, päivän ensimmäiseen lauluun

herää, auringon kultaista lankaa, siitä tekee kerää.

Nainen syyskyyn laulaa, joka lehdelle, jotka puut

riisua yltään saa, minä olen se hän joka syksyn putoavia

lehtiäkin rakastan.

Oi tuulet, nyt puhaltakaa, minä jokaisen ruskalehden

ne tahdon omakseni, sitten kun halla ne värein kaunein

syysloisteeseen koristaa. Sinä minulle laulun sävelsit,

lauloit niin kuin vain sulhanen laulaa voi. Morsian olen

herra marraskuun. Hän halaukseen lohduttavaan varteni

ympärille kietoo, siihen lämpöön on niin lohduttavaa

talvenviimoissa turvaan nukahtaa.

Oi tuulet, oi tuulet, nyt häävalssiin sävelet puhaltakaa,

hääpari tanssia haluaa, silloin kun pihlajat punaisin marjoineen

syksynkauneimmanpäivän kruunaavat. Niin kevyet ovat

askeleet suloisen Neiti Syyskuun, kun hän astuu

häävalssiin keinuvaan. Silloin taivaalla tanssivat

myös tähdet, sekä kuu. Punaiset huulet, niiden hurma

on kutsuvaa, kuohuvientunteidentie häävalssiin

syksyiseen hääparin kanssaan vie. Nyt alkaa hääparin

yhteinen tie, se yhteisen elämänloppuun asti vie.

@ tanninen satu