Suru sydämeeni sijasi petinsä
upottavan , siihen minä uneen
nukahdin. Kyynelhelmin tyynyliinani
yöllä koristin. Kuoli pois kaikki haaveeni,
ei mitään sisälleni jäänyt joka iloa
voisi saada silmiini hohtamaan.
Odotan hallaa, piirtämään kukkiaan
sieluni pimeään ikkunaan.
Nyt elämä on yhtä ikiroutaa,
liian jäätävää elämää,
en missään lämpöä nää, vain
kylmää puuduttavaa ikävää.
Jääkausi se kai tahtoo jäädä minun
elämääni. Ympärilläni aukeni
valotonaamu, pihamaalla tanssii vain
surullinen haamu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti