Kuka surmasi satakielen, kuka toivoi
mykkyyttäni, kuka vei sen kielen?
Maa aikojen alussa, merestä nousee luoto.
Kari kaveriksi pohjasta ponnistaa.
Avaruuden galaksilla eli esiäiti satakieli,
kaiken äänen tähdistä, kuista sisällensä salaa nieli.
Niin syntyi maailman kaunein lauluääni,
se kiiri korviin Jumalan, joka hihojansa ylös kääri.
Päätti luoda maapallon, sisälle avaruuden samettisen
mustankallon. Puhalsi itiöitä keuhkoistaan,
sai aikaan alkuräjähdyksen.
Niin syntyi myös Suomenniemi, Väinämöisen
meille synnytti yhdestä itiöstä, antoi miehelle
hauenleukaluut, sanoi soita vaka Väinämöinen.
Soita niin että syntyy ilman immet, nuoren neitsyen
vaimoksesi saat, kunhan soimaan saat hauenleukaluut
voimakkaat. Se oli alku Kalevalan, alku Suomenmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti