Elämässä kiinni

Elämä lakkaa jo lyömästä minua.
En enää tahdo vavista iskujesi alla.
Tahdon olla vapaa, lentää kotkansiivin
taivaalla pilvien alla.
Tänään päätäni mä vaivaan,
ajattelemalla, ajan akseleiden
jatkaessaan spiraalinmuotoista
liikettään avaruuden ikkunan takana.

Putosin hevosen selästä, Odinin hevosen,
se tästä villistä elämästä.
On noustava heti jälleen ratsuni selkään,
mutta huomista tänään täällä pelkään.
Tahdon nousta vielä ylös tähtiin,
linnunradanaidalla tähdille vilkuttaa.
Sitten ei haittaa jos ,ratsuni
jälleen nilkuttaa , tai pakenee.

Aika jo ylitseni ajoi, rakastuin se tunne
ei minusta katoa kai milloinkaan.
Se sisälläni niin kauan palaa,
kunnes on aikani silmäni ummistaa.