Kimmeltävät tähdet, sinä yöhön yksin lähdet.
Kourallinen hiekkaa, sormieni välistä syksy yönä,
tuuleen päästän sen karkaamaan.
Kirjailijan karu kotimaa, Helsinki toisessa päässä
Nuorgamia pelinä heijastaa. Kotimaanmultaa
kynsieni alle talveksi murun sitä piilotan.
Nyt on ainoastaan syksy kanssani sylityksin, muuten
olen
liian yksin. Meidän piti yhdessä saada kesä, ja
hiekka kukkimaan. Se aika kului jo pois, saapui
syksy syyssateineen, minä piiloon viltin alle meen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti