Ikävä rakkautta, se kurkkua kutittaa, ja kuristaa.
Sä olet nyt lokakuskina Kiteen korvessa.
Me Paronittaressa istuttiin, sitä ei ole enää
olemassa,
se löi luukkunsa kiinni. Sinä kesänä kauan sitten
rakkaus villinä versoi vihreässä kesäpellossa.
Minä kirjoitin hänelle kirjan, hän oli minulle
yönruhtinas.
Se kirja sai miljoonalukijaa, Amerikan kaduilla se
kirja
tuulessa lentää, kohti seuraavaa lukijaa.
Se tavoittaa niin monta, ajattelemaan lukijansa saa.
Ja niin moni Joensuunkadulla minulle hymyilee,
sanovat: tuolla kulkee se kirjailija joka
yksinäisyydessä
piileksii, salaa lymyilee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti