Sinä hetkenä syntyi muutos
yksinäisyys lukitsi ihmisen
omaan maailmaan. Ei ollut
ketään joka olisi eksynyt
koputtamaan erakon oveen.
Hän vain oli , hengitti hiljaa
kasvatti kuorta ylleen
odotti ajan loppua.
Sitä hetkeä, kun viimein
leikataan kuoleman viljaa.
Hengitys huurtui jäistä
ikkunaa vasten, ja niin
hän oli kyllästynyt siihen
oloon, tilaan olemaan
vain äiti, kasvattamaan lastaan.
Joskus saapui päiviä täynnä
toivoa, silti hän odotti aina
muutosta, sellaista päivää
jolloin ei olisi enää yksinäisyyden
kahleissa kiinni, ei ajan vankina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti