Ei ole olemassa
maata
ei metsää , vuorta
ei ulkokuorta johon
suolan vaikutus
muutosta aikaan saa.
Punainen meri sen
rikkaus ,
kummallisuus
vei kauan sitten
sydämeni.
Sain muistoksi
simpukan
rannalta sen sitä
yksin
usein kuuntelen.
Meren huminan kuulla
saan sen illuusion
voimakkaan.
Nyt yksin olen
täällä
keskellä joulukuun
pimeyden
ja ruusu suolaa
hieron
kuvitteellisesti
sielun
arpiin ihmisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti