Janoiset silmät valoa kohti
katsovat päiviin
pimeisiin. Muistan
mustat kaipaavat joulukuut
lasten kauniiksi koristamat
joulupuut. Ummehtunut
tunnelma on sisällä minun
kallon umpinaisessa luussa. Ei loista ilo
sisällä melankolisen ihmisen.
Roosa nauhoja
Kuinka paljon yhdet laulunsanat voivat lohduttaa.
Sisälläni piinaa ikävä sammumaton ,se kestää siihen
asti kunnes sisältäni
pois kaikki elämänvalo katoaa.
Joulu ohi meni jo ,
kohtaa Uutta Vuotta juhlitaan minä
villapaidasta teen itselleni lämpimän
sisälle sulkevan linnoituksen.
Vaalean punaisia Roosa nauhoja,
tahtoisin löytää sen parantavan polttoraudan.
Millä viimeinenkin syöpäsolu pian tuhotaan,
paha ilkeä sana syöpä, siinä on liikaa kärsimistä,
likaa työtä. Melanooma tuhoaa ihon pintaa kohta pala
minusta pois leikataan.
Tämä hullu maailma tänään hetkeksi suljen
silmät silmät pahuudelta sen.
Uskon inhimillisyyteen ihmisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti