Sinä päivänsäde,
minä menninkäinen.
Hämäränkulkija.
Yritit olla
säteenä minulle,
jolta valo oli viety.
Piilotettu synkkään onkaloon
yhä vielä kuvaasi katson,
yhä se liikaa häikäisee.
Kuinka silloin käy,
kun pimeys yllättää,
varjot vaanivat,
ja valonsädettä ei näy?
Minä käperryin
luolaan. Et voinut
minulle valoa tuoda.
Purit tuskasi minuun.
Karkoitit käsilläsi.
Karkasit kauas.
HYMYILLEN.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti