Tervetuloa minun
maailmaan
minä runon teille
kirjoitan,
pakinan paketoin
väliin
kirjan kansien.
Novelli saa
siivet enkelin
ihmisen kaltaisen.
Säveltä vaille
jäävät sanat
niitä usein
kaipailen.
Miltä tuntuu olla
se rujojen
runojen aatelinen?
Minä teille kyllä
kirjoitan
tunteen sen, sillä
minun
runojani lukee
maailmalla
moni ihminen.
Kerran yritettiin
tulessa
polttaa minun karma,
jaloissani näet yhä
arvet sen.
Kiitos
Vanha ystävä olet kuin kallio allani.
Kiitos että löysin kaltaisesi,
en olisi näin vahva ilman neuvojasi.
Annoit minulle voimaa olla tällainen,
kuin olen tänään.
Kannoit voimalla lohduttavalla ,
silloin kun olin poltettu tulessa.
Kuljin jaloin horjuvin,
olin kuin kaftaaniin hunnutettu muslimi nainen.
Häväisty, maahan tallattu halveksittu lähimmäinen.
Laupea Samarialainen niitä aina tarvitaan.
Minkälainen olisikaan maailma ilman niitä,
minä sanon itselleni ole hyvä, ja kiitä.
Kiitos taidosta käyttää omia aivojani,
nyt osaan seisoa horjumatta omilla jaloillani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti