Minä torille
saavuin,
kun ilta jo hämärti
katu lamppujen rivi
kuin tuikkivat
tähdet
vuoroin toistensa
jälkeen
syttyivät palamaan.
Joulukuun ilta oli
pian märkä, ja
musta
kaduilla
mielenosoittajat
kiihtyivät marssiin
sateen tahdittamaan.
Sisällä Helsingin
sydämen,
eduskuntatalo oli
nukahtanut keskelle
kaamoksen. Turhuuden
alttarille tänään
puettiin
harakoiden parvi
linnan juhlia varten.
Jossain harjoitteli
heinäsirkka
ensi viulua
varten, tämä ilta
olkoon
pimeyden keskellä
tanssivien
kaunotarten.
Sitä pyörintää,
ja hyörinää
mitä media taas
juhlista
uutisissa lähettää. Ei nämä
suuret
luokkaerot voi
nälkäjonojen
nuokkuvaa kansaa
lähentää.
Kaiken kirjava
tanssiva joukko
niin kuin satu kirjan
prinssit,
ja prinsessat, sekä
keisari
ilman vaatteita.
Ne hetkisen
marssivat tärkätyin
kauluksin,
ja Seitsemän päivää
lehti
makeat juorun saa.
Vaan jossain
laita kaduilla
marssii levottomin
askelin
Veikko Hurstin
joukko,
etsien sateen
kourista
kuivaa yösijaa
pelastavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti