Jazzin tahdissa hoosiannaa

Lasken taivaan tähtiä yllä nietosten,

niin suuri, ja kylmä on avoin avaruus.

Tänään jälleen, sammuu, syttyy tähti

uljas uusi. Silmäni ne ovat ainoat kekäleet

kylmimmän yön, minä tänään taas

teen uuden sävelmän. Aika kulkee kulkuaan,

lumen keskellä asuu peikko menninkäisten maan.

Minä olen pian sammuva päivänsäde viimeinen,

sisällä joulukuun yksin kylmyydestä hytisen.

Talven sylissä on aika jäärouvan rakkauden,

pitkä talvi edessäpäin. Kristallit helmikuussa

räystäslautoihin hän asentaa, niin silloin

taas rakkaudesta sokeutua saa sydämemme maa.

Minä häiritsin talven sylissä nukkuvaa rakkautta,

liian aikaisin, aivan liian aikaisin.

Kuka olet tiedä en, kuka olen,sitä ymmärrä en.

Tiedän vain on aika kuuran kukkien, 

noiden jääruusujen.

Anteeksi, anna , jos tunteesi eivät 

kylmässä hyvin kanna.

Vuoden ajalla on jäätyneet siivet, 

ja enkeli taivaan joulu kuussa

laulaa jazzin tahdissa Hoosiannaa.