Aamuun nousevaan
sinihämy
kaamoksen tanssii
taas.
Rakastaa sinua
tahtoisin
hävisit jonnekin
pimeyden
varjoihin. Olisitpa
minulle
taivaan rannan päälle
nouseva
aurinko, minä
voisin olla
sinulle se
pakkasöiden
kirkas kuutamo.
Koko maailma on
minun
kotimaa, minä
revontulissa
tanssin silloin kun
maan päällinen
aikani ohi jo on.
Joutui luokseni jo
joulukuu
missä piileksii
sinä mies hymy suu?
Kohta on hetki kauriin kääntö piirin
talvi päivän seisaus,
silloin seisoo pimeydessä
myös toista rinnalleen
kaipaavan järki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti