Pohjolan kolkka
tanssii
pimeyden kanssa
polkkaa.
Aika meinaa sammua
tänä aamuna sataa,
ja tuulee
märkyys kastelee
pinnan
ihmisen. Minun
kuori
on rakas , panssarin
kaltainen.
Tunteiden tulkki
runoja
ilmaan lennättää
kuin
katapultti.
Piilotettu onni
päällä sen
murhetta tonni.
Sokea taluttaa
mykkää
ei synny
yhteisymmärrystä.
Aurinko hukkunut
keskelle
kaamoksen, silti
olkoon
tämä aamu pimeä
ihmeellinen.
Olkoon joulukuu
jollekin
aika onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti