Tässä minä olen
tyhjä astia,
täyttämistä
vailla. Katson
laskevaan
aurinkoon, olen
muissa
maailmoissa ,
ajatukseni
ovat muilla mailla.
Pikkuhiljaa valuu
elämän lautta,
tuhannen vaarallisen
mutkan kautta.
Kirjailija kilpeä
vailla,
kirjoitan sanoja,
olen pisteitä,
pilkkuja
vailla. Kuka antaa
minulle aiheen
tarinaan
huomisen. Minä
koska
lopetan tämän
tuskan
pois luomisen?
Se aika meni ohi jo,
että sanojen kiihko sammuisi
vaikka kokko paloi
jo.
Vielä nouseeko
huomenna
jälleen taivaan
rantaan
aurinko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti