Maanantai

Hän kirjailija näki kaunista unta,
oli siinä se koko luomakunta,
jota hän kaipaa niin.
Lontoon kadulla yhdessä käveltiin.
Nousen seitsemänteen ilmalaivaan,
pääsen päälle sen sateenkaareen.
Iltaan ensimmäiseen,maanantaihin
kun elettiin, niin valtakunta levoton
yhä odotti prinssiään.

Kenties olen sokea,
tai sydämeni lämpöä peittää
paksu epätoivon kaarna.
Ei siihen auta puhe lempeä,
ei nuhteleva vuorisaarna.

Minä vain kirjoitan, ja elän neuvokkaana.
Nukuin ikään kuin heräisin
prinsessana satavuotiaana,ja
käy prinssi suudelmaan,
ylle naisen uuden maan.

Iltaisin vain sydän tyynynään käyn
lepäämään, sen hetken aina
olen täysinainen,niin erilainen.

Taas saapui maanantai,
nyt viikko siihen asti käydä sai.
Oli unessani se mies,
jota kaipaan niin.
Silmät, kun kiinni painan,
niin kuvasi sielun kankaalta
esiin heijastuu.

Nyt on jälleen täällä kesäkuu,
sydämeni kipsiin, ja
kääreisiin piiloutuu.
Pääsymme paratiisiin jälleen evättiin.
Yön unien verran Suomen kansa
kodeissamme levättiin.

Yhä yksin jäin tänne valtakuntaan viimeisten

vanhojen lohikäärmeiden.