Se
hetki, kun
raha
laskee
olkapäilleni
minkkiturkin. Tunnen
ympärilläni
vihan
katseen.
Vihan
joka minua koskettaa
viattomien
eläinten henki
hartioillani.
Jossain
kaukana Greenpeace
tekee
iskun turkistarhoille.
Kettutyön
kajalilla tummennetut
silmät
kilpailevat yön
tummuuden
kanssa.
Tässä
maailmassa
taistellaan
elannosta,
pelataan öljyn tahrimin
kortein
aikaa vastaan.
Siellä
missä öljy valuu laineille
saastuttaen
rannat, surmataan
elämää
rahan kustannuksella.
Ihmiskohtalot
koskettavat toisiaan.
Aika tatuoi
rahanhimon toisten
hartioille,
toisille lahjoittaa
laupiaan
Samarialaisen
sielun.
Ahneus
se
iskee
ankarat kyntensä
lapsityövoiman
niskaan.
He
vähempiosaiset ompelevat
meille
halpoja vaatteita,
pehmoleluja
Luojan lellikeille.
Mutta
historia on tuhrinut
itsensä
viattomien verellä.
Aivan
kuin merirosvot
seilaavat
yhä
nykypäivänä
jossain
kaukana merellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti