Mielikuvitus on
aarre
kirjoittavan
ihmisen.
Sen avulla voin
luoda
seeproja täynnä
olevan
huoneen, silloin kun
aurinko paistaa läpi
sälekaihtimien.
Minulla ei ole
muuta,
se riittäköön
lepään savanilla,
katson olohuoneen
ikkunasta ulos
aurinkoon.
Villi ja vapaa tuuli
jostain puhaltaa
unelmieni
viidakkoon.
Tunnen tätä
tunnetta,
kun kirjaa
kirjoitan.
Silloin punaista purppuraa
luo mielikuvitus
ohimennen.
Usko tai et minä en
tiedä rakkaudesta
mitään.
Menen vaikka
lännestä
itään, se taito on
minulla oppimista
vailla.
Minä silmäni
suljen,
ja kuljen kevyesti
kesän lämmössä.
Vaikka olen
kaatosateen keskellä,
aivan muilla mailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti