Pelkäänkö sitä
mitä ympärillä
nään?
Mustia varjoja yllä
pään.
Betoni muurit
rautaisin
portein, elämä
pelaa
merkityin kortein.
Taakseni katsoa
uskalla en, minä
tahdon vain nähdä
huomisen.
Elämä huijaa,
silloin kun
et huomaakaan,
poluilta eksyttää
äiti maan.
Syvälle pimeys
arpensa minuun löi,
juhli, ja
kuokkavieraana
pöydässä joi, ja söi.
Yösijaa kyseli
julkeasti vaan,
minä pistin sen
pihalle vaanimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti