Olen tuntenut häpeää
näiden kaikkien
vuosien jälkeen.
Kuinka se mielestä
katoaa, kun noidankehän
hän ympärilleni
rakentaa jälleen.
Sisäinen lapseni
jälleen on, arka,
pelokas, ja turvaton.
Kehässään velho
keittää sen sopan
houkuttelevan,
ja myrkyllisen.
Niin houkutteleva
voi olla Hannulle,
ja Kertulle piparimaa.
On vain muistettava
kivin merkitä se
polku , joka
turvapaikkaan
johdattaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti