Nuoruuden kiihkosta
minä kerskuin
sinulle elämä.
Tunsin olevani
vahvaa tekoa,
juureni työnsin
kallion läpi.
Kukkui, kukkui
monena kesänä
lempeästi käki.
En uskonut
ajan tuovan
murhetta , tuskaa
minä nauroin, ja
lauloin tanssin
kevyesti keskellä
ruskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti