Päivä
päivältä.
yö
yöltä,
juovun
ylivuotavista
sanoista.
Unelmoin
alkukantaisesta
himon
harhauttamasta
hikisestä
panosta.
Rippuva
risti rinnallani,
etsin
itseäni,
missä
ovat juuret ihmisen?
Löydän
itsestäni
oman lapsen sisäisen,
sekä
vapisevan vanhuksen.
Oikopolut
leijuvat
ilmassa;
järki se katoaa
kuutamossa.
Väsyneenä
tyydyn
tähän,
mietin
vielä vähän.
Pisteen
kirjoitan tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti