Viiltävä tuuli
Raahessa
käy kaupungin yli
aamusin.
Kuinka minä
Merikadun
koulun unohtaa
tahtosin?
Jotain
ainutlaatuista,
talvella kadut
täynnä
vanhoja merirosvojen
haamuja.
Kuinka paljon
kaipaan
niitä eksyneitä,
tuulisia aamuja?
Raahe sen nykyisyys,
ja
menneisyys, kulkevat
käsi kädessä.
Kesäisin meren
aallot kilpaa lyövät
Fantin lahteen ,
lokit
kalastavat laivan
vanavedessä.
Minä annan
ajatuksien lentää
tuulen mukaan, Raahe
joskus
sinne kaipaan, sitä
tietää
ei saa kukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti