Saamaton

Napakka sähäkkä taivas,

se on sisällä etsivän ihmisen.

Minne piilotin sanan

rytmikkään, minä tahdon

runooni tanssimaan sen

kanssa ihmisen ihmeellisen.

Seitsemän päivää seilaa aika

sinne, ja tänne.

Aika on joskus vihollinen,

sitten taas ystävämme.

Näitä samoja tunteita

täällä hämmennämme.

Minä kirjoitan aina aamusin,

kuinka monta kertaa

samoja sanoja tänään kierrätin?

Elantoni se on kapea kaita leipä.

Elämä ei koskaan tanssita

mustia vakavia enkeleitä.

Pihallani kasvaa rivissä noita

paratiisista karanneita omenapuita.

Saamattomuus saartaa ihmisen

itseensä sitoo kiinni , köyttää

laiskuuden lyhyeen liekaan.