Aika

Tahdon nähdä sinun silmät,

ja huulesi kaaret jälleen

sen jälkeen, kun hylkäsin

höyhen saaret.

Tahdon taipua vartalosi

voimasta, sateenkaaren alle,

huutaa kuiskauksesi

kaiun kaikkialle.

Kadotettu menneisyys

muistoina ajan ketjujen yllä.

Ystävyys se ainoastaan

kohtaa meidät, ja kietoo

yhteen ohimenevällä syleilyllä.

Sävelet vuosien takaa,

kummitus efektin sisältäni

ulos jakaa. Niin sanotaan,

niin petaa, kuin makaa.

Aika on yhtäaikaa horjuva,

ja vakaa. Katson peiliin,

se vääristää kuvan,

tuo takaisin valheellisen

nuoruuden, sen lempeän tuvan.

Maailman ratas se pyörii

vastapäivään niittää, kylvää,

ja satonsa korjaa ilman

järjen häivää?