Tahdon nähdä sinun
silmät,
ja huulesi kaaret
jälleen
sen jälkeen, kun
hylkäsin
höyhen saaret.
Tahdon taipua
vartalosi
voimasta, sateenkaaren alle,
huutaa kuiskauksesi
kaiun kaikkialle.
Kadotettu menneisyys
muistoina ajan
ketjujen yllä.
Ystävyys se
ainoastaan
kohtaa meidät, ja
kietoo
yhteen ohimenevällä
syleilyllä.
Sävelet vuosien
takaa,
kummitus efektin
sisältäni
ulos jakaa. Niin
sanotaan,
niin petaa, kuin
makaa.
Aika on yhtäaikaa
horjuva,
ja vakaa. Katson
peiliin,
se vääristää
kuvan,
tuo takaisin
valheellisen
nuoruuden, sen
lempeän tuvan.
Maailman ratas se
pyörii
vastapäivään
niittää, kylvää,
ja satonsa korjaa
ilman
järjen häivää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti