Yön haalistunut
tuoksu,
pihlaja suitsuttaa
päivän.
Minä hävitän
kaikesta
järjen häivän.
Kerro mitä kaikesta
jäljelle jää ,kun
maailma
itsensä
itkupihlajaan hirttää?
Hölmö oli
taksimies, otti
liian usein maksun
luonnossa.
Nuppi väsyi, ja pää
sillä
sekosi, kuinka
rakennat
köyhä ihminen
ympärille
suojelevan kekosi?
Mikä on polkujen
määränpää,
mitenkä
selität kaikki
hölmöt tekosi?
Kehäraakkien kuoro
Juhannuksena
aamuyöstä
örisee vain
avuttomuutta.
Runoilija vain
runonsa
kirjoittaa vanhasta
muistista
ennen kello kuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti