Näkemiin yö,
sydämeni yksinäisyyttään villinä lyö.
Ihmisyys sisälläni kuohuaa,
se on skumppaa makeaa.
Yön varjot, yhtyy tanssiin pimeyden.
Aamua kohti valvoa saan,
niin on kylmä,
vilu viltin alle ankarana käy.
Jo saapuu aamuyö,
pimeyden kansaa nurkissa
ei enää näy.
Siis hyvästi yö,
sydämeni villinä taas lyö.
Pian taas aamu sarastaa,
ja kastehelmin kyyneleitä
äitimaa saa vuodattaa.
On likaisia lapset sen,
kun luontoa saastuttaa ihminen.
Kuin alienit luolistaan,
käy joukko kylmä tunteeton.
Nyt on kiire ryöstää,
maailmaa raiskataan.
Rikkaus, ja raha vaan
kasvattaa omaa statustaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti