Illalla minulla on usein elämän nälkä,
uni tarttumassa kiinni hiuksiin.
Väsymys synnyttää omat runonsa,
riittää, kun kirjoitan sanan
kerrallaan. Ne tanssivat riviin
peräkkäin kuitenkin.
Sisälläni polttaa tuli sanojen,
riutuva kaipuu
ilmassa riippuvien riimien.
Kiinni ne otan, paperille
kirjoitan, runoon ruusun tuoksun.
Tai luon tuskasta raastavan sävelen.
Minun ajatukseni kiertävät tätä
maailmaa, olen maailman kansalainen.
Riimejä tanssittaa tämä Suomalainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti