Ajatusten
heikko hidas liike,
sen
sisällön joskus kaupungin
nopea
syke syö.
Missä
on aikaa ihmisyydelle,
ettei
kiire kaikkea inhimillisyyttä
syö?
Minun
ihoni on ajan rattaiden
välissä
rypistyvä peitto.
Mistä
me keitetään se
onnen
sekameteli soppa,
Ettei
leviä järki maailman
toreille,
ei hajoa tuuleen
aivoja
suojaava koppa ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti