Kyinen pelto

Tunteet kauneimmat voin tulkita

vain omin kyynelin.

Kuule sulho kun minä laulan,

laulan niin kuin laulujoutsen.

Lemmestä luritan,

laulun rakkaudesta

rajattomasti ääntäni korotan.

Äänen ilmoille lasken,

immen ilmattaren.

Meren seireenien kuoron,

ulos päästän.

Sulle lauluni kertosäkeet

säästän, ilon ilmoille

vain kerran päästän.

Kalevan kansanpoluille,

nykyaikaan sovittelen,

soinnut suloäänen.

Äänen ilman yli kantavan,

virran vietäväksi antavan.

Kynnä Seppo Ilmarinen,

kynnä kyinen pelto,

niin minä olen omasi.

Olen tytär Louhen hento.

Äitini loihtii kyllä kyitä

lisää, ennen kuin saapuu

talvinen sää.