Sumusta kasvavat
silmät,
kuin kaksi lyhtyä
majakkasaaren.
Minä seison
reunalla
pimeä rotkon, ja
vapisen.
Minä hengitän, ja
elän,
paljon menettäen,
vähän
saaden. Olen
kaukana,
jossakin mutkassa
elämän kaaren.
Joskus olin tyttö
vain,
kunnes naisen muodot
sain.
Kesä oli lämmin
suloinen,
ja olin niin kuin
nyt,
kirjailija
alakuloinen.
Silloin kun kaiken
menettää,
ja liukas on kallio
alla jalkojen.
Niin silloin kuljen
varoen.
Minä niin paljon
tahtoisin,
vaan käsi kädessä
kanssasi,
jos kulkisin. Niin
silloin
olla hetken voisin
olla
nainen onnellisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti