Translate

torstai 26. helmikuuta 2015

Oma kivirekeni

Yössä yksin kuljen
ainoastaan tähtien
hellyys hiuksillani.
Tunnen kaiken kylmyyden
kuinka tanssi rakkaus,
sekä lämpö pois
jälkeen kyynelten.

Sisälläni asuu autius
yksinäisen ihmisen.
Sydänlihasta kolkosti
kouristaa.
Sydämeni ei tiedä
kuinka kivuttomana
olla osaa.

Äärirajoille kiristettyä
jaksamista, turtaaoloa
jatkuvasti toistuvaa
samaa huomista.
Silti minä jatkan
tätä luomista,
vedän perässäni
kevyin askelin
oman kivirekeni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto