Nainen hän ei koskaan
ollut
mihinkään täysin
tyytyväinen.
On
naisen tahto usein
täysin
hyytyväinen.
Pieni
ihminen,
vaatimaton
yksinäinen.
Eivät
tiedä tiensä valinneet,
mitä
huominen tuoda voi.
Yksi
elämänsä pois joi,
toinen
elämänsä musisoi,
soivat
nuotit murtuneet,
tai
olut lasiin hukkuneet.
Tuonetar
korjasi jo pois
ajan
uhri lehtoon nukkuneet.
Näen
ympärilläni särkyvän
maailman
mullistusten
jalkoihin
surun
särkyneet sirpaleet
hukutan.
Ja
ääni yön soi,
kuin
helmikuun hanki jäinen.
On
nainen usein liian itsepäinen,
hänet
murtaa voi
ainoastaan
omat kyyneleet.
He
selkärangattomat maailman
valtaavat,
kujat lumen täyttämät.
Lumeen
hukkuu joensuu,
sekä
Helsinki,
minun
mieli alani,
on
kuin täysi piironki.
Joensuu
on jossain siellä,
missä
rasismi on tiellä.
Kahden
viikon päästä,
ehkä
herään kevääseen,
Nyt
ajatuksin ummehtunein,
aamu runon
teille teen.
https://www.youtube.com/watch?v=iUWiBHb1i4s
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti