Kevättä kohti

Nukkui maa ja nukkui meri
Tanskassa maahan valui

viattomuuden veri.
Labyrinttiin eksyin taas langan pään
hukkasin,
kaiken kauniin kadotin.
Helmikuussa malttamattomuus 
vallan saa oinas oikullinen kevään
ratsua odottaa.
Helmikuu on hetken vielä,
eipäs kiirehditä siellä.

Talven lapsi tallustaa
kohti kylmää kanavaa,

jääkuningatar talven yli ratsastaa..
Kohta kevään hanget kimaltelee
valo vallan kahvan voittaa,
konsertin talitintit soittaa.

Tahtoisin jo niin päiviin aurinkoisiin,
eksynyt olen pois lämpimästä.
Ilo, sekä onni poissa,
pimeys niin mahdoton
sieluani tummentaa.
Eeva maistoi omenaa,
tahtoisin niin minäkin.