Kuka surmasi satakielen, kuka toivoi
äänettömyyttä, kuka vei sen kielen?
Maa aikojen alussa, merestä nousee luoto.
Kari kaveriksi pohjasta ponnistaa.
Avaruuden galaksilla eli esiäiti satakieli,
kaiken äänen tähdistä, planeetoista sisälle salaa nieli.
Niin syntyi maailman kaunein laulu,helisi ääni,
se kiiri korviin Jumalan, joka hihojaan ylös kääri.
Päätti luoda maapallon, sisälle avaruuden samettisen
mustan kallon. Puhalsi itiöitä keuhkoista,
sai aikaan alku räjähdyksen.
Niin syntyi myös Suomenniemi, Väinamoinen
meille syntyi yhdestä solusta. Jumala antoi miehelle
kalan leukaluut, sanoi soita vaka Väinämöinen.
Soita niin että syntyy ilman immet, nuoren neitsyen
vaimoksesi saat, kunhan soimaan saat kalan leuka luut
voimakkaat. Se oli alku Kalevalan, alku Suomenmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti