Sydän sisälläni
kovaan kuoreen lyö.
Joskus noutaja
saapuu,
ja ajanlasku
osaltani
kaatuu, kehoni
maaksi
maatuu.
Missä on sielun
lento,
minne vie sen tie?
Ajan alusta, sen
loppuun.
Sametinpehmein
lausein
minä runoja
kirjoitan.
Saan aikaan lauseita,
muuta kai osaa en.
Pois karkoitan aina
kaiken rakkauden.
.JPG)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti